ALANYA, TURKKI. Oli tullut aika jättää hyvästit marraskuulle. Oli 29. päivä ja aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Aamupalalla söin sämpylää ja notkeaa turkkilaista jogurttia sekä tulikuumaa kahvia. Sovimme, että menemme taksilla Tepen kukkulalle. Olimme kulkeneet tuota Taurusin vuoristoa mennen ja tullen, mutta tämän päivän pitäisi ruokita meitä ilman fyysistä syömistä. No, että olisin tuntenut itseni …
ALANYA, TURKKI. Olimme sopineet menevämme tuona päivänä Kalen kukkulalle katselemaan maisemia. Kale oli kukkula, joka muistutti lähinnä miniatyyristä Kiinan muuria. Muutaman metrin levyinen muuri kulki kukkulan laelta alaspäin, kunnes se laskeutui lopulta sykkivään turistirysään. Ainoastaan turistit puuttuivat. Siksi tunsin oloni erikoisen yleväksi. Niin läksimme matkaan. Minä istuin taas taksin takaluukussa. Kiristelin hampaitani moisesta kohtelusta, mutta …
ALANYA, TURKKI. Aamulla kerroin äidille, että huoneessa oli liian kylmä ja että sen takia en saanut unta helpolla. Äidillä oli ratkaisu kaikkeen, mitä vain tarvitsi, ajattelin usein. Niin nytkin. Hän kytki ilmalämpöpumpun päälle ja asetti lämmöksi +20 astetta. Huone lämpeni ja minä olin aamusta asti iloinen. Seuraavat yöt voisin nukkua tarpeeksi. Mikael raahautui Matin huoltoon …
Merkinnät RSS-syötteenä