ALANYA, TURKKI. Aamulla kerroin äidille, että huoneessa oli liian kylmä ja että sen takia en saanut unta helpolla. Äidillä oli ratkaisu kaikkeen, mitä vain tarvitsi, ajattelin usein. Niin nytkin. Hän kytki ilmalämpöpumpun päälle ja asetti lämmöksi +20 astetta. Huone lämpeni ja minä olin aamusta asti iloinen. Seuraavat yöt voisin nukkua tarpeeksi.
Mikael raahautui Matin huoltoon taas puoli seitsemän, samalla kun moskeijan kiuttimista kantautui rääkyvästi kutsu rukoilemaan. Ellen olisi jo aikanaan Tunisiassa kokenut saman kuulutuksen, olisin kuvitellut jonkun vetelevän viimeisiään elontiellä. Mikaelin oli vaikea keksiä mitään tekemistä, koska hänellä oli sitä liiaksi asti. Hänen piti syödä aamiainen, katsoa netistä piirrettyjä ja leikkiä monilla leluautoilla, joita oli lattialla kuin pommeiksi jätettyinä.
Matti teki nopeasti päätöksiä. Hän sulki Internetin ja television, jonne hän HDMI-johdolla oli tietokoneen kuvan näkymään laittanut. Katsoin Mikaelin aamutoimia kauhuissani ja olin iloinen, että olin poikamies. Tuota pientä riiviötä piti olla kolme aikuista ihmistä rajoittamassa ja kasvattamassa. Saati sitten kahden naisen ja yhden vanhettuneen miehen ojentaessa ja lukemassa suurin piirtein lakia. Tuona aamuna Mikael oli varsin vikkelä otteissaan.
Aamiaisen jälkeen söin vielä yhden mandariinin. Matti soitti heidän kuljettajansa pääsisäänkäynnille. Hän oli nuorekas mies, joka asui yhdessä vaimonsa, tätinsä ja enonsa kanssa Alanyan uimarannan läheisyydessä. Taksi saapui, kun olimme juuri saapuneet portille. Matti sanoi englanniksi huomenta ja asettui istumaan etupenkille. Mikaelin piti istua turvallisesti keskellä takapenkkiä ja Mervi ja Minna hänen vieressään.
– Mikko mene sinä taakse!
Olisin voinut vannoa, että juuri tuota olin odottanut! Jouduin istumaan pää kumarassa takakontissa, johon oli nostettu kaksi jakkaraa.
– Minne ajetaan? kysyi taksikuski.
Matti vastasi kaikkien puolesta, koska hän tunsi olevansa matkanjohtaja meidän kaikkien matkassa. Hänen englannin kielen taitonsa olivat hyvinkin rajalliset, mutta alkeillakin tulee toimeen näköjään Turkissa asti! Niinpä läksimme kampuamaan pientä tietä kohti Taurus-vuoren huippua. Kuski sai ohjeita jatkuvalla syötöllä ja pyrki orjallisesti huolehtimaan kaikista neuvoista. Vuoren puolivälissä pysähdyimme kolkossa ravintolassa, jonka pihalla oli aitauksia ja niissä erilaisia lampaita ja kilipukkeja.
Söimme, ja minä polttelin ruoan jälkeen kuskin kanssa tupakkaa terassilla. Hän kertoi, että kuukauden kuluttua tuolla korkeudella olisi jo lunta. Keskustelumme ajautui arvatenkin urheiluun. Hän seurasi turkkilaista jalkapalloa ja kehui Galatasarayta, jonka innokas ystävä oli. Luettelin neljä turkkilaista joukkuetta ylpeänä ja hänestä se oli varsin ihailtavaa.
Kun olimme juoneet vielä ilmaiset teet ja ajaneet serpentiinitietä alas päin puolisen kilometriä, pysähdyimme parturiliikkeen kohdalla. Matti muisti minun kadonneen lippalakkini. Olin itse jo unohtanut, että hattuni ei ollut päässäni, vaan naulakossa. Näin jo kadulta, että lippikseni oli vielä tallella. Mestari oli takahuoneessa, mutta kerroin toiselle miehelle, että unohdin lakkini ja että se varmasti oli minun.
Näin olimme päässeet jo iltapäivään neljäntenä matkapäivänä. Kaiken kaikkiaan matka oli alkanut valoisasti ja suopeasti. Nähtävää riitti koko kahdeksi viikoksi. Ja mikä tärkeintä, huoneessani oli taas lämmin! Ruoan jälkeen – Matti oli laittanut kasvisrisottoa – kävin piskuisessa ruokakaupassa, jota kutsuin itse kioskiksi. Muut sanoivat sitä kaupaksi. Ei se minua häirinnyt, vaan ostin muutaman ison tölkin paikallista Efes-olutta. Ne maksoivat noin parisen euroa per tölkki.
Äitini katsoi minua pitkään, kun tulin kioskilta ja laitoin oluet jääkaappiin. Tiesin, että hän olisi voinut mainita minulle jotakin. Mutta koska en ollut varsinaisesti juonut olutta, vaan nauttinut muutamat oluet saunan jälkeen, äitikin oli suopeampi. Kävin hamamissa makaamassa lämmitetyllä marmorilavitsalla. Minna ja Mikaelkin tulivat saunomaan. Mikael järjesti ohjelmaa missä tahansa. Tuona iltana hän kokosi kaikki selkätukipuut ja rakensi niistä majan itselleen niin, että toiset aikuiset joutuivat istumaan ilman selkätukia. Minnalla oli kaikki työ saada poika tottelemaan.
Sängyssä oli mukavan lämmin ja nukahdin nopeasti.
Mikko Roivas
Merkinnät RSS-syötteenä