ALANYA, TURKKI. Ajattelin aamulla, että tästä päivästä tulisi varsin mukava. Olimme lähdössä Mervin ja Minnan kanssa ostoksille Alanyan kauppakadulle. Ensimmäinen putiikki, jossa kävimme, oli se, josta löysin ensimmäiset vihreät farmarihousut, joita olin etsinyt koko matkan ajan. Äitini löysi kyseiset housut ja ne olivat vielä oikeaa kokoa löytyneet.
Sitten alkoi se naisten kiertely: kaikkea piti hiplata ja sovitella, mallata ja päätellä. Kaiken kukkuraksi minulle tuli nälkä, joten ehdotin jotakin purtavaa. Naiset eivät taipuneet helpolla. Menimme erääseen hyväntekeväisyyspuljuun, jossa myytiin suosittuja döner-sämpylöitä.
Eräässä kaupassa aloin kummastella, mihin Mervi ja Minna olivat kadonneet. Olihan minulla matkapuhelin mukana, jos jotain tapahtuisi, mutta se oli vissitotuus, etten olisi osannut takaisin Olive Cityyn. Kului minuutti, toinen eikä mitään tapahtunut. Onnekseni istuin mukavan pehmeällä sohvalla. Kun oli kulunut yli puoli tuntia, päätin nousta ja etsiä naiset vaikka kiven alta.
Lopulta en jaksanut keskittyä muuhun kuin huilaamiseen, istumiseen. En pitänyt huolta heidän ostoksistaan – paskat, olisikin kiva hukata ostokset ja mennä uima-altaalle ottamaan aurinkoa palmun alle. Päivä oli ennättänyt jo pitkälle, mutta naisisssa riitti vielä ruutia.
Kuljimme takaisin tukikohtaan viinakaupan kautta. Turkissa ei liiemmin myydä alkoholia kaupoissa. Naiset hiplasivat ja vertailivat pulloja ja tölkkejä, samalla kun silmäilin erilaisia olutmerkkejä. Niitä oli enemmän kuin Suomessa. Havahduin sitten kuin unesta – olimme olleet matkanpäällä melko tasan viikon ja jälkimmäinen oli vielä edessä.
Mervi ja Minna ostivat kaupasta Istanblue-votkaa ja margaritaa. Latasin itselleni muutaman tölkin olutta.
Matkalla ajattelin, että loma oli ollut tuohon asti oikein onnistunut. Ilmasto oli suosiollinen, pientä tuulenvirettä oli havaittavissa, mutta Taurus-vuori piti tuulenkin aisoissaan.
Ihmettelin hieman Alanyan yöelämän tarjontaa, koska sitä tuskin olin edes kertaakaan nähnyt. Kulkiessamme keskustassa olin nähnyt länsimaisen yökerhon tasan tarkkaan yhden ainoan kerran. Senkin vain ulkoa päin. Olive Cityssä olin todella väsynyt ja kävin ajoissa nukkumaan.
Mikko Roivas
Merkinnät RSS-syötteenä