ALANYA, TURKKI. Heräsin kylmyyteen. Huoneessa ei ollut lähellekään +19, joka on suositus huoneen lämpötilaksi, kun siellä asutaan. Värisin ja hytisin. Ensimmäisen illan juomingit – kun olimme saapuneet Alanyan Olive Cityyn – saivat minun oloni huteraksi. Kello ei ollut paljoakaan, mutta en voinut maata huoneessani. En, sillä siellä oli kylmä.
Matti hiipi pikku hiljaa keittiöön. Makasin toisella suurella sohvalla viltti päälläni. Se lämmitti minua vain vähän.
– Onko Mikko valmis aloittamaan seikkailun? Matti kysyi minulta ohimennen. Minusta tuntui, että hän piti ”flunssaani” alkoholin tuomaksi.
– Taidan pitää tänään ensimmäisen ja viimeisen huilipäivän, vastasin.
Minusta ei ollut mihinkään. Ennen kuin muut läksivät tutustumaan kaupunkiin, äiti kertoi, että läheisestä ravintolasta saattoi saada hampurilaisia, jos vain minulle tulisi nälkä. Päivä paistoi mukavasti, ja viluni meni menojaan. Kun vatsani murisi nälästä, läksin tuohon piskuiseen ravintolaan, jonka ainoa asiakas olin.
Hampurilainen ei ollut kallis, mutta se maistui huomattavasti paremmalta. Ihmettelin hieman tuota minun flunssaani. Äitini taisi olla oikeassa – kärsin krapulasta. Yöllä heräsin ja oksensin ylimääräistä limaa keuhkoistani. Arvasin, että Matti ja Mervi pääsivät sanomaan, että se johtui alkoholista, kaljasta ja viinistä. No, en minä siitä loukkaantunut.
Katselin hampurilaisen jälkeen sisällä Eurosportin urheilukanavaa. Lähetys tuli Briteistä, ja koski ammattilaisten snookeria. Olin pian turhautunut, ja olin iloinen, kun muut tulivat pieneltä matkaltaan.
Mervi oli poissa tolaltaan. Hän oli hukannut lompakkonsa ja siinä samassa kaksi luottokorttia!
– Varmasti joku varasti siellä rakipaikassa minun lompakkoni, Mervi sanoi ja haeskeli epätoivoisesti paikkoja, joissa kortit saattoivat olla.
Matti suhtautui asiaan tyynen rauhassa. Oli selvää, ettei niitä kortteja pystynyt kukaan käyttämään, mutta ne oli kuitenkin kuoletettava kumpainenkin. Illalla ajattelin käydä saunomassa. Sisäuima-allas oli viileänpuoleinen. Matka saunaosastosta altaalle kulki pitkin jäätävää käytävää, jossa saattoi olla jopa pakkasta. Ainakin se vilutti, kun käveli parista ovesta altaalle ja pienelle porealtaalle.
Päivä päättyi iltapalaan, mutta oli parempi kuin aamupäivä, sillä Mikael rohkaisi mielensä ja oppi uimaan. Kuusivuotias ui koiraa, ja pysyi hädin tuskin pinnalla. Minna-täti oli ihmeissään, haltioitunut, koska hänen lapsenlapsensa oli juuri oppinut perusteellisen uimataidon. Juhlistimme asiaa saunan jälkeen, kunnes Minna päätti viedä Mikaelin nukkumaan.
Tupakan jälkeen kävin maaten.
Mikko Roivas
Merkinnät RSS-syötteenä