ALANYA, TURKKI. Oli tullut aika jättää hyvästit marraskuulle. Oli 29. päivä ja aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Aamupalalla söin sämpylää ja notkeaa turkkilaista jogurttia sekä tulikuumaa kahvia. Sovimme, että menemme taksilla Tepen kukkulalle. Olimme kulkeneet tuota Taurusin vuoristoa mennen ja tullen, mutta tämän päivän pitäisi ruokita meitä ilman fyysistä syömistä.
No, että olisin tuntenut itseni kylläiseksi vuoresta, menimme syömään keskustaan Türku Eviin. Ravintola tarjoili kotiruokaa á la työmaaruoka. Tarjolla oli perunasosetta ja lihapullia, jota tilasin. Tarjolla oli myös paljon muita annoksia, mutta minun annokseni ei ollut tarpeeksi tuhti. Tilasin ensimmäisen, tilasin toisen, kunnes tulin kylläiseksi. Keittiömestari ihmetteli minun syömistäni. Nälkäni voittamiseen tarvittiin kaksi ravintola-annosta.
Oli perjantai, ja ajattelin millaista yöelämä Alanyassa olisikaan. Sitten Matti sanoi tietäväisenä, että perjantai on paikallisille lähes pyhä päivä. Perjantai ja sunnuntai ovat huonot päivät juhlia millään muotoa. Päädyin lopulta pariin puolen litran oluttölkkiin, jotka nielin saunan jälkeen ihan vain omaksi ilokseni.
Ajattelin suhdettani Turkkiin. Turkki on vahvempi urheilumaa kuin piskuinen Suomi. Silti oli uskomatonta ajatella, että tuollaiset laiskat ravintoloitsijat ja kadun miehet olivat niin laiskoja ja välinpitämättömiä. Kioskin myyjä oli tottunut siihen, että toivotin hyvää päivää ja kiitin palvelusta sydämestäni, mutta silti hänessä oli jotakin niin brutaalia. Jotenkin olin valmis todistamaan hänestä tiettyjä piirteitä olemuksestaan. Mielessäni näin hänen käyttävän hyväkseen vaimoansa tai tekemällä jotain kiellettyä aviovuoteessa. En käsittänyt, miksi näin hänet tuolla tavalla syntiseksi.
Huomasin ensimmäisen kerran, että Mikael vedätti Minna-mummoaan. Koska Matti ja Mervi olivat läsnä, hänellä oli mihin tarttua arvostelemalla Minnaa tai olla tottelematta, koska he olivat läsnä. Mieleeni juolahti, että tarvittiin kolme aikuista ihmistä kasvattamaan tuosta santerista kelvollinen kansalainen. Jos hän ei saanut katsoa tiettyjä lastenohjelmia televisiosta tai jos hän ei saanut syödä liikaa makeisia, kumpainenkin osapuoli toimi vasten toistaan.
Koska se oli varma, että Matin ja Mervin luona hän sai tehdä mitä tahansa saaden aina herkkuja. Toisaalta hän sai tyytyä Minnan komennossa toiseen elämäntyyliin. Se oli väärin. En voinut edes ihmetellä, mikä tuosta lapsesta tulisi aikuisena.
Nukahdin ja ihmettelin, miksi halusin jonkun vierelleni nukkumaan…
Mikko Roivas
Merkinnät RSS-syötteenä